Hevosunelmastani tuli totta syksyllä. Nyt olen tutustunut hurmuri heppaani päivä kerrallaan ja haaveilen tallikisoista, joissa voisin sijoittua. Tuntuu hyvältä, että ehkä sittenkin elämässä on oikeudenmukaisuutta ja jos se ottaa se antaakin.

Sydämen kanssa on ollut ongelmia, mutta kammiovärinältä toistaiseksi olen tänävuonna välttynyt. Asialla en halua leveillä tai kehuskella. Toivon antavani toivoa niille ketkä sitä tarvitsevat. On hienoa huomata, että elämä tosiaan ottaa ja antaa. Minulle iskuja tahdistimen kerta toisensa jälkeen kolmen vuoden ajan. Silloin elämä todella otti -välillä tuntui, että päivät olivat luetut. Vaan eipä sitä kukaan tiedä milloin on se viimeinen päivä. Elämä on antanut, vakityön, ihanat työkaverit, paljon hyviä ystäviä, oman kämpän, koiran ja nyt hevosen. Mikään ei ole ilmaiseksi tullut. Kaikesta olen todella kiitollinen. Kaiken lisäksi uskon löytäneeni ihmisen rinnalleni jakamaan tulevaisuuden haaveita ja toteuttamaan niitä yhdessä.

Mikään tunne ei ole parempi kuin, että haaveilee samoista asioista sen ihmisen kanssa josta haluaa elämänkumppanin.

Työrintamalle kuuluu kiirettä. Ja kovat ajat taas koittavat vuoden vaihteen jälkeen, mutta toivon niistä selviytyväni yhtä mallikkaasti kuin tämän vuoden alussakin. Nyt pitäisi olla yksi tärkeä elementti mukana -kumppani jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut sekä koira ja hevonen jotka todistettavasti lievittävät stressiä ja antavat arkeen energiaa.