Tänään sain nukkuu vähän pitempään ku oli aamulla hammaslääkäri. Yks reikä tai sen paikan korjaus. Onneks vihlo vaan muutaman kerran ja koko juttu oli ohi vartis -huh, vihaan niin sitä ronkkimista ja vihlomista. Mut nyt se on toivottavasti hetkeks ohi. Töisäkin sain jotain aikaseks

Illalla ajatukset pyöri elämässä. Siinä et mitä se oli ja mitä se ois voinu ehkä olla... Eihän niin sais aatella, mut aina välillä mietin kovasti aikoja sen miespuolisen ystävän kanssa. Vaik me tapeltiin paljon ja saatiin riita aikaseks tikustakin niin me opittiin kyl vuosien saatos paljon toisiltamme ja siitä miten elää kuuluu. Jotenki vaan tuntuu, et mitäs jos oiskin pitäny yrittää sitä mitä ei ees koskaan yrittäny. Eihän sitä muuten voi tietää toimisko yhteiselo. Tunne on voimistunu ku netti pursuaa sinkkuja ja treffeillekin sais men, mut ei kiinnosta täysillä ketään ja kerta toisensa jälkeen alan hannaileen tapaamisen suhteen. Jotenki kaipaan sitä "vanhaa" onnellisuutta.