Nyt onki ollu värikästä elämää. Sairauteni takia sain siis sairaslomaa... mut ei hitto sentäs. En halua jäädä kotiin makaan, vaik se välil tuntuiski oikeuden mukaselta. Eli koitan siis painaa töitä vain niinku ennenki -täysillä ja niin hyvin ku osaan.

Viikonloppuna ihastus laitto kauheesti viestiä! Sit jopa nähtiin ja syötiin aamupalaa yhes... ONNELLINEN minä :)




Mutta kuinka kauan...
Miksi saan vain hetkellistä mielihyvää... Miks mä oon niin tuuliajolla.
Tuntuu, että jos tulee jotain hyvää tulee samassa "pahaakin" samalla mitalla...

Joskus mietin kuinka kiva ois olla taas perus onnellinen ja tuntee olla hyväksytty ehkä jopa rakastattu. Viikonloppu kivakin ois aina eteenpäin :) Mut en haluis elää odottaen, pakko kaisse vaan sit on...