Tänään saatoin ensimmäisen lemmikkieläimeni taivaaseen. Vaikka oon jo -kohta kolmenkymmenen, itken kuin pikku tyttö  Toinen lemmikeistäni tulee vierelleni ja koittaa sanoa -pupu pääsi nyt hyvään kotiin. Siellä on kaikkea, siellä on pupun hyvä olla. En silti ole uskoa tätä todeksi, ei sen nyt vielä kuulunut kuolla.

 Olihan se sairastellut, mutta söi ja viipelsi loppuun asti. Ehkä eläinlääkärin määräämä antibiootti kuuri tappoi sen. Pikkuisen sydän ei enää kestänyt. Ehkä en ollutkaan tarpeeksi hyvä huolehtimaan. Syytän itseäni, vaikka tiedän, että eläimet kuolevat yleensä 5-10 vuoden iässä. Se pupu oli niin täynnä luonnetta ja persoonallisuutta loppuun saakka. Seittemän vuotta on pitkä mutta niin lyhyt aika omistaa niin ihana pikkusielu.

Onneksi sain olkapään johon nojata hetken.