Niin hiano viettää taas muutama päivä ihan ollen vaan. Kyl ku sitä kuuntelee muitakin taviksia ni moni vaan on ja nukkuu... toiset toki tykkää buukata kesälomansa täyteen aksöniä, mut mä en kuulu niihin, ehkä jossain on kiva käydä, mut kesälomalla ei kello kädesä kuljeta

Lieneekö huono ajatus se paljon nukkuminen?! -Tuskin, mut vaik miten nukkus lomallansa on tuleva syksy varmasti monelle ankeeta ylösnousemista aamuisin. Keskiviikko pitäs laillistaa lomapäiväks niin viikot ei tuntuis niin mielettömän pitkiltä.

Nyt on taas tullu jotain ihme tykytyksiä. Alan ehkä tajuta päivä päivältä enemmän, että olen itselleni paniikkihäiriön "keksinyt" ja ennen kaikkea uskallan myöntää, että kai se sellanen sitten mulle on tullu -oikean sydänvika sairastelun ohelle. Pitäs oikeesti alottaa joku jooga tai meditaatio harjottelu, uskon et niist vois olla apua kunhan vaan sais itestä revittyy sen, että edes muutaman kerran viikosa antas aikaa vaan ittelle ja rauhottumiselle. Kai se on vähän sama juttu siinäkin ku liikunnasa. Ekat kuukaudet on vaikeita ku tarvii keksii syitä miksei kerkee muka, mut sit jos saa homman luistaan tarvii sitä, koska tietää sen tekevän hyvänolon. Aidot kokemukset ois hyviä täs tilanteessa, miten jooga tai meditointi on auttanut? Ja kuinka kauan on mennyt tulosten syntymiseen?

Miten jo taas voi olla torstai yö, aika toisinaan mennee niin äkkiä!