No nyt sain sit sanottua ihastukselle. Se ehkä ymmärsi ehkä ei. Viikonlopun perusteella se ei kyl ymmärtäny, koska baaris se oli enempi vittuuntuneen apee ku ilonen bailaaja. Ja jakeli suukkoo... pelimiehen tapa vissiin. Kaikki on sitä mieltä et mun pitäs unohtaa sellanen "hyväkskäyttäjä" kusipää ja tottahan se on. Miks en eläis hyvää elämää. Olen sen ansainnut ihan siinä missä muutkin... aina en vain sitä usko. Mistäs kummasta mä sit sellasenki aidon tykkäämisen ja vastakaikuisen löytäsin ku ei paljo noi baarit nappaa... Hmm, odottavan aika on pitkä, mut kai täytyy vaan opetella nauttimaan matkasta, sillä ainoo en ole. Yksinäisiä sinkkuja on maailma täynnä... vanha kaveripiirikin täynnä eronneita ja karanneita. Jospa se kumminki ois lähempänä ku sitä arvaakaan... ja toisinaan sitä kovasti mietinki, oonko vaan typerä luovuttaja!!! Luovuttaja!!! Ei, en halua olla...

Uusi viikko uudet tuulet... jos vaik lähtis laivalle...