Taas on viikonloppu menny. Nukuin puoliin päiviin ja lähin töihin. 6h aikana sain aika hyvin aikaan. Rutiineita muutama alta pois ja ihan aivotyötäkin -on ehkä vähän stressittömämpi maanantai tulossa  Täs viikonlopus ei ollu kyl mitään erikoista kivaa, paitsi että sai nukkua niin pitkään ja paljon ku huvitti -niinku yleensä viikonloppusin.

Tuntuu taas siltä et oon yksin eläjä ja sellaiseksi tarkoitettu. Ei, en haluis olla! Haluun ja kaipaan taas kerran rakkautta -aitoa ja syvää sellaista.

Tuntuu välillä, että mitä murehdin ku kaikkihan tulee ajallaan ja jos ei tule niin ei sitten tule. Miks mä oon erityinen ja poikkeava? Miks mulla just on sairaus jolle ei voida mitään ja josta ei tiedetä mitään? Miks mun täytyy pysähtyä usein miettimään elämän tarkoitusta... Ehkä siks että 23vuotta sain elää täysin onnellista elämää. Kestäisin kyllä tämän pelottavan elämän vaiheenkin yli enkä haluis vaihtaa sitä pois, jos tietäisin vielä hyvienkin aikojen koittavan. Sitä vain ei tiedä kukaan. Joskus salaa toivon, että tää on vaihe elämäs joka pitää kokee yksin, jotta vahvistuisi ja sitten joskus hyvien aikojen koittaessa ei tarvisi murehtia enää näistä sairaus ja kuolemanpelko asioista

No mut se vuodatuksesta. Nyt on pötsi täynnä kasviksii ja vähän hk blöötäkin  Taidan mennä laittaan pyykit kuivuun ja painella koiran ulkoiluttamisen jälkeen sänkyyn. Uni tuskin tulee, mutta yritän!