Tänään sain nukuttua hyvin. Ehkä tosin nukuin liian pitkää, ettei tännää tuu sit uni ollenka. Töis uurastin koko illan 7 tuntia. Sain kyl aikaseks jotain :) Toivottavasti vaan ei tulis bumerangina takas. Sitä on helpottunu olo aina kun saa töitä alta pois, mut on myös takana itseluottamuksen pelko... entä jos en oo osannukka -ei se että joutuu korjaan... se että jos täytyy kysyä apua kun on tehnyt väärin.

En tiä onko mitään suurempaa olemasa, mut täytyy kyl kiittää tästä viikonlopusta se on ollut hyvä. Siinä oli hauskuutta, vähän ihastumista ja eroottisia kipinöitäkin -ilman seksiä tosin... tekstari sellasta. Sit tosin oli kovia rytmihäiriöitäkin ja ambulanssil oli pakko lähtee sairaalaan. Joskus siä on jotenki turvallista olla, vaikka ei ne näytä ikinä osaavan auttaa mua. Niin kumma juttu. Tiätäs ees et onko kuolemas... tai EI... kai se ois kamalaa tietää. Mua vaan niin pelottaa ja kun ei oo sitä kainalooka johon käpertyä.

Nyt täytyy koittaa unta. Toivon et ensviikko ois kerranki tosi hyvä töitten suhteen. Sais vähän stressittömämmän viikonlopun ja pienen sielun rauhan kun pysyy aikatauluissa. Vois olla ylpee itestään tai ainakin saada sellasen JEES tunteen, että kyl mä osaan ja pärjään.