Tulin miettineeks, että kun en ole mikään hulivili tyyppi, jolla aina sattus ja tapahtus -niin blogini taitaa olla aika tylsää luettavaa... yhtä tylsää kun itestä välillä tää elämä tuntuu. Ehkä kerran -kaks kertaa kuussa tulee jotain mullistavaa. Ehkä joskus teen tiivistelmän niistä ajoista kun on jotain merkittävää tapahtunut. Toisaalta joo, jokapäivä on aina jotain, mut se on sellaista pientä iloa arjen keskellä -tosin en sitäkään vähättele, mut kyl "äksöni" on aina ÄKSÖNIÄ

Tää viikko on taas jo kohta puoles välis. Äkkii ne viikot vaan mennee. Työt edistyy välillä hyvin ja saa todella huokasta helpotuksesta, mut myös niitä päiviä on ku ei tunnu saavan mittään aikaseks ja kaikki menee mönkään. Deadlinet painaa päälle, mut ihmishengistä ei ole kyse -joten päivä sinne tai tänne. Ihmiset ottaa nykyään niin paljon paineita kaikesta. Tuntuu, että on normaalia sairastua burn outtiin ku olla sairastelematta mitään.

Mitäs sit muuta... kaikki sellaset miehet viestittää ja soittaa joista en oo yhtään kiinnostunu sillee. Nyt untenmaille, jospa vaik pääsis töihin hyvisä ajoin huomen. Mietinnässä tällä kertaa... kumman valitsis, jos ois pakko just tässä ja nyt.

Kunniaa ja mainintaa -hyvänolon tunnetta hyvin tehdystä työstä vai laimeaa rakkaus rintamalla, kuten siis myös jääden vaille kaikkea sitä mitä parisuhde tois tullessaan. Taidan valita työn ja onnen tunteet siinä, vaikka haluaisin sanoa, että tekisin melkeimpä mitä vaan, jos saisin jonkin aidon ihmisen vierelleni. Mut mut työ on nyt vaan mun juttuni -haluan olla hyvä työntekijä enkä missään nimesä tuottaa pettymystä. Ehkä joskus on sen rakkaudenkin aika. Lakkais vaan odottamasta sitä. Mut en voi sille mitään et kaipaan niin paljon hyvänäpitoo.