Taas on aika kirjottaa kuulumisia ja niitähän sit neljän kuukauden aikana onkin tullut. Lyhyesti sanottuna tapasin baari-illan jälkeen paikallisessa kebab pitseriassa ehkä elämäni miehen. Sinkkuus siis loppui pääsiäisenä. Liksaa on tulosa lisää -pääsen ns. muiden tasolle ja vanhan sivuduunin lopetin kesäksi. Nyt jo pääsemässä syksyllä uuteen. Palkallinen kesäloma alkaa viikon päästä ja haaveilen liikaa "täydellisestä" elämästä.

Välillä tosin tuntuu, että kaikki on mennyt liian noppeesti ja menee. En voi yhtäkkiä saada kaikkia unelmia toteutuun. Muutama unelma jo viime vuonna toteutui kuten vakityöpaikka unelmaduunista ja oma kämppä. Nyt seuraavia ajankohtaisia unelmia on toive, että voisi sairaudesta huolimatta yrittää tehdä vauvoja. Pelottaa, että hoitava lääkäri kieltäisi raskaaksi tulemisen. Miten minä pärjäisin ilman lääkkeitä tai miten syntymätön vauva voisi sietää lääkitykseni... paljon ajatuksia. Hevonen ja maatilan löytyminen, ostaminen sekä kunnostus just nyt päälimmäisiä haaveita. Onneks tällä miehellä, jonka pääsiäisenä bongasin on samaisia haaveita maatilasta ja lapsista, että niitä elämään pitäisi kuulua. Tuntuu, että maltan kyllä odottaa, jos saan tietää voivani yrittää tulla raskaaksi ja selviytyä hengissä siitä kaikesta niinkuin vauvakin/vauvatkin. Hevosen ostoa en millään kyllä malttaisi odottaa ja poltteet onkin kovat lähteä katsoon heppoja kun kesäloma alkaa. Raha vain mietityttää, että pystynkö todella elättään itseni, koiran ja vielä hepankin...

Elämä tässä ja nyt on kuitenkin parasta, äkillinen ripulikin näytti menevän ohi...