Töihin menin vasta iltapäivällä. Sain jotain pientä aikaseks. Koneet jumittu joten lähin sit puolen yön mais kotiin. Nyt oon tehny iltapalaa ja kytänny teeveetä. Tuntuu niin tylsältä ja yksinäiseltä. Onneks kuitenki kyl ihan hyvältä. Rytmihäiriöitä ollu hirveesti ja pelottavia, mut just nyt ei o.

Mä toivon niin sydämestäni, et löytäsin elämän rakkauden... kaipaan niin paljon rakkautta ja aitoo välittämistä. En varmaan oo ansainnu sitä ku ei sellasta kerta oo tullu vastaan.

Olipas masentava perjantai kirjoitus... Lupaan parantaa tapaani kirjoittaa murheista ja vastoinkäymisistäni.