Tää päivä alko vaikeesti. Katoin yöllä kelloo viimesen kerran neljän aikaan aamuyöllä ja kasin mais oli pakko herätä, että pääsee joskus töihinki. Yön mä pyörein ja mietin kaiken maailman asioita, tulin loppujen lopuks tulokseen..."ei elämää liikaa suunnitella saa antaa sen mennä vain painollaan, jos vielä joskus tavataan – hyvä niin, jos ei – lakki päähän ja näkemiin..." Niin sen elämän pitää mennä. Mitä sitä miettiin liikaa ei se siitä kuitenka miksikään muutu. Töitä on hemmetisti ja ilmapiiri on kiree, koska talossa on vain muutama osaava ammattilainen ja tusina amatöörejä. Mut tosin motivaatiolla varustettuja -todellisia uurtajia ja yrittäjiä kaikki. Ehkä sillä selvitään tän kiireen yli esimerkillisesti, toivon sitä ainakin niin.

Työpäivä meni ehkä liian nopeesti -kerranki maanantai tuntu lyhyeltä Töitten jälkeen vedin kunnon päikkärit ja soitin bestikselle tunnin puhelun. Jotenki helpottaa ku saa jakaa asioita. Sitä kun on onnellinen, koska on työpaikka, mukavat työkaverit, oma koti, ihana koira ja vapaa elämä. Mut myös siitä kuinka ressaavaa välillä kivakin työ voi olla ja liika vapaus kuin on kova rakkauden kaipuu. En kyl valittas, jos sellasta aitoo viä kohtaisin joskus. Tekisin kaikkeni olevani hyvä ihminen. Yritän sitä tosin jo nytkin. Päikkärien johdosta taitaa tästä yöstä tulla taas uneton, mutta meneehän se näinkin. Pääasia, että saa nukkua edes joskus.